04.08.2020
4 Min

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs marjaan – kaupunkimarjastajan vinkit

 ”Haluaisin marjastaa, mutta käytössäni ei ole autoa, ja julkisilla on tylsää kuskata ämpäriä.” Monen mielikuvissa marjasadon perässä lähdetään kymmenien kilometrien päähän. Tiesitkö, että myös joutomailta, lähiömetsistä ja lenkkipolkujen varresta voi kerätä mukaan aikamoisen saaliin? 

Vadelma – pusikkojen tuttu pioneeri

Herkullinen vadelma ilmestyy vauhdikkaasti sinne, missä vain on vapaata tilaa sekä sopivasti valoa ja typpeä: kivikasojen ja kallioiden laitaan, hakkuuaukeille, joutomaille, pientareille ja pellonreunoihin. Vadelman näkökulmasta ihmistoiminta ei siis yleensä ole uhka, vaan mahdollisuus, ja juuri siksi se on kaupunkimarjastajan paras kaveri.

Paras vadelmasaalis osuukin usein kohdalle, kun keksii poiketa joutomaa-alueelle: myllätty ja pusikoituva paikka ei ehkä houkuttele lenkkeilijää ulkonäöllään, mutta vadelma-aarteen sieltä voi löytää.

Puutarhavadelmia taas voi toisinaan bongata viljelykarkulaisina ja -jäänteinä esimerkiksi siirtolapuutarhoiden laitamilta tai purkutonteilta. Ainakin Helsingissä ja Turussa on muutamassa paikassa villiintyneinä myös vanhaa, keltaista puutarhavadelmakantaa. Pidä silmäsi auki ja keruupussi taskussasi, kun lähdet lenkille!

Vadelmasta voit kerätä talteen myös lehtiä, joista tulee oivallisen makuinen yrttihauduke.

Voit käyttää vadelmasta myös lehdet

Marjatuomipihlajaa makeannälkään

Tuomipihlajat, marjatuomipihlaja eli saskatoon ja sen serkut isotuomipihlaja, sirotuomipihlaja ja rusotuomipihlaja jäävät monelta huomaamatta. Niitä näkee sekä runsaasti viljelykarkulaisina ja ”puolihoidetuilla” yleisillä alueilla – luontaisesti tuomipihlajat eivät lajistoomme kuulu.

Tuomipihlajia kasvatetaan mm. esikaupunkialueilla koriste- ja maisemointikasveina, ja harva hoksaa hyödyntää niiden tavallisesti makeat, vitamiinipitoiset marjat. Linnut pitävät yleensä huolen siitä, että  keräämättömät marjat päätyvät parempiin nokkiin. Yritä ehtiä ennen niitä!

Tuomipihlajan marjojen kerrotaan sisältävän reilusti enemmän kuitua, kaliumia ja C-vitamiinia kuin mustikan. Niiden monikäyttöisyyden ja hyödyt on Pohjois-Amerikan alkuperäisväestö tuntenut jo satoja vuosia.

Maukkaimpia ovat marjatuomipihlajan ja rusotuomipihlajan marjat, mutta myös iso- ja sirotuomipihlajan sato on useimmiten maultaan käyttökelpoinen. Pensas- ja kasvupaikkakohtaiset erot maussa voivat olla suuria, joten jos suuhun sattuu ensimmäiseksi epämiellyttävä yllätys, kannattaa tuomipihlajoille antaa vielä toinen tilaisuus.

Tuomipihlajan marjojen siemenistä tulee kuumennettuina esiin mantelilikööriä muistuttava makuvivahde, joka on voimakkaimmillaan hilloissa ja mehuissa. Marjat voi myös kuivata tai pakastaa.pihlaja

Mustikka ja puolukka rehottavat lähempänä kuin arvaatkaan

Mustikka viihtyy Etelä-Suomessa tuoreissa kangasmetsissä, jotka tunnistat mm. siitä, että niissä kasvaa paksulti sammalta ja kuusia. Tuoretta kangasmetsää löytyy esimerkiksi Helsingin keskuspuistosta sekä monilta muilta pk-seudun ulkoilualueilta. Muissakaan kaupungeissa ei keskustasta tarvitse irtautua kovin kauaksi päästäkseen mustikkaan: tuore kangasmetsä on Suomen yleisin metsätyyppi.

Mustikoita voi löytää hyvänä vuonna saaliiksi asti myös pieniltä esikaupunkialueiden metsäläiskiltä.

Puolukka suosii mustikkaa kuivempia kasvupaikkoja, ja esimerkiksi kallioisten männiköiden kainalosta ja mäntykankailta sitä voi löytyä runsaasti. Tampereella soraharjujen etelärinteet kannattaa käydä vilkaisemassa, ja Turussa ja Helsingissä puolukkaa voi metsästää kuivien kangasmetsien ohella esim. rannikon jäkäläisten kallioiden reunamilta. Mustikoita

Kerää kurtturuusun kiulukat hyvällä omallatunnolla

Lähes kaikkialle levinneen kurtturuusun oranssinpunaiset kiulukat (ne, joiden sisältä lapsena löydettiin ”kutituspulveria”) ovat varsin maukkaita terveyspommeja. Ne sisältävät runsaasti vitamiineja, antioksidantteja ja kivennäisiä. Lisäksi niissä on enemmän kuitua kuin ruisleivässä!

Kurtturuusu on ympäristölle haitallinen vieraslaji, joka leviää tehokkaasti myös siemenestä. Kiulukoita keräämällä keräät siis itsellesi talteen terveyshyödyt ja hillitset samalla kasvin valloittajanelkeitä.

Ruusunmarjojen käsittely on aavistuksen työlästä, sillä ennen käyttöä niistä pitää poistaa siemenet. Maku kuitenkin palkitsee: kokeile tehdä ruusunmarjoista esim. tuoresosetta tai hilloa! Myös kuivattuna ruusunmarja on herkullinen.Ruusunmarjoista voi valmistaa sosetta

Muita vinkkejä urbaaniin marjanmetsästykseen

Skippaa epäilyttävät sijainnit

Älä päästä marjanhimoa kasvamaan sellaisiin sfääreihin, että arvostelukykysi himmenee! Toisten pihoista, siirtolapuutarhoista tai yritysten tonteilta ei ilman lupaa sovi kerätä mitään. Vältä myös vilkkaasti liikennöityjen teiden reunamia ja lemmikkien suosimia pissapaikkoja.

Tutustu satokarttaan ja syötäviin puistoihin

Esimerkiksi Tampereelle ja Helsinkiin on perustettu syötävät puistot, joista voi käydä napostelemassa pieniä maistiaisia ja tutustumassa kasvilajeihin. Kasvilajeja voit tutkia myös kasvitieteellisissä puutarhoissa, mutta niistä ei ole lupaa ottaa maistiaisia.

Satokartta näyttää Helsingissä ja Tampereella sijaitsevat, julkiset marja- hedelmä- ja pähkinäpensaat sekä -puut.

Pidä aina astia tai pussi mukana

Parhaat marjapaikat tuntuu aina löytävän silloin, kun siihen ei ole lainkaan valmistautunut. Hätä ei lue lakia: moni koiranomistaja käyttää keruuastiana puhdasta kakkapussia, ja onpa joskus joku uhrannut lakkinsakin marjahaaviksi.

Paremman puutteessa puhdas pakastepussi toimii keruuastiana, mutta tutustu myös kokoontaittuviin astioihin: litteäksi pakattuna niistä moni mahtuu taskuun, ja ämpärikokoiset sujahtavat kätevästi reppuun. 

Huono vaihtoehto ei ole sekään, että pakkaa herkkupalat vatsaansa jo paikan päällä.

Kysy lupaa keruuseen ja tarjoa vastineeksi apua!

Puutarhamarjojen keruuseen voi kaupunkialueella päästä yllättävän helposti, kun ilmoittelee esimerkiksi paikallisen omakotitaloalueen FB-ryhmässä tai siirtolapuutarhan ilmoitustaululla toiveistaan. Runsaina satovuosina moni ottaa mielellään sadonkorjuuapua ja antaa vastalahjaksi kerätä puutarhan antimia.

Toisinaan pensaat pääsee tyhjentämään astioihinsa vastikkeettakin: omistaja ei ehkä itse ole innostunut marjoja hyödyntämään tai tuskailee suuren sadon kanssa. Fiksua on kuitenkin aina edes tarjota vastineeksi jotakin, vaikka lehtien haravoimista tai nurmikonleikkuuta. Kuka tietää, ehkä löydät uuden puutarhaystävän?

Hyödyllisiä linkkejä kaupunkimarjastajalle

Hei, marjastaja! Oletko huomaamattasi ekologisen elämäntavan mestari? Testaa arkisten valintojen vaikutus!

Tilaa Fortumin uutiskirje

Saat kuukausittain sähköpostiisi kiinnostavia vinkkejä asumiseen, energiansäästöön ja liikkumiseen.
Tilaa