Fortumin asiakkaiden tuella suojeltiin arvokas metsäalue Uudeltamaalta: Kuuselan Haka

Kuuselan Haan kahdeksan hehtaarin metsä kasvaa suurimmalta osaltaan vanhaa kuusikkoa. Kuva: Anneli Jussila

Fortumin asiakkaiden tuella suojellaan vuosittain pala arvokasta suomalaista luontoa Luonnonperintösäätiön toimesta. Tänä vuonna pysyvän rauhoituksen saa Mäntsälän Sälinkäällä sijaitseva Kuuselan Haka -metsäalue. Tämä on jo viides Luonnonperintösäätiön kohde, jonka suojelua Fortumin Vihreä-asiakkaat ovat tukeneet.

Aikaisempina vuosina Fortumin asiakkaat ovat osallistuneet suojelemaan Pirkanmaalla sijaitsevan Suden metsän, Mukkavaaran aarniometsän Sodankylässä, Laipansalon metsän Kangasalla sekä Kauhajoella sijaitsevan Järvi-Tarkan laajennusalueen.

Luonnonperintösäätiö hankkii hallintaansa mahdollisimman koskemattomia metsiä ympäri Suomea, ja hakee niille pysyvän, lakisääteisen rauhoituksen.

Ikimetsien suojelu Uudellamaalla erityisen merkittävä

Kuuselan Haka -metsästä tekee erityisen arvokkaan suojelukohteen sen sijainti Uudellamaalla. Metsäalue on kymmenes Luonnonperintösäätiön suojelema kohde Uudellamaalla. ”On hienoa saada Uudeltamaalta uusi suojelukohde, sillä eteläisen Suomen suojelu on hyvin tärkeää”, iloitsee Juho Hakkarainen, Luonnonperintösäätiön viestintäjohtaja.

Suojeltu alue on kooltaan kahdeksan hehtaaria, ja se toimii turvapaikkana lukuisille lajeille, jotka mahtuvat siellä hyvin elämään ja kehittymään. ”Suojelutilanne on valitettavan huono eteläisessä Suomessa, jossa vain noin kolmisen prosenttia metsistä on tiukasti suojeltu. Nekin metsäalueet ovat irrallaan toisistaan pieninä sirpaleina”, Hakkarainen kertoo, ja täsmentää: ”Tarvitsemme tällaisia yhtenäisempiä, laajempia kokonaisuuksia, kuten Kuuselan Haka, joka on jo ihan mukavankokoinen alue.”

Monimuotoinen pala luontoa

Kuuselan Haka on metsätyypiltään vanhaa kuusikkoa. Runsaspuiselle, kahdeksan hehtaarin alueelle mahtuu myös vanha niitty, jossa kasvaa paljon lehtipuita, kuten suuria haapoja ja koivuja. Metsässä samoillessaan voi törmätä myös pieneen kosteikkoalueeseen. Metsän maastonmuodot vaihtelevat, siihen kuuluu myös kivinen kukkula ja sammalpeitteinen louhikko. Vain kapeat polut paljastavat louhikon onkaloissa pesivien kettujen ja mäyrien kulkureitit.

”Kyseessä on vanha, kuusivaltainen metsä, jota on säästetty hakkuilta”, kertoo Hakkarainen. ”Siellä on todella paljon lahopuuta, mikä on monimuotoisuuden kannalta todella tärkeä asia”, hän jatkaa.

Lahopuuta löytyy kauttaaltaan koko metsäalueelta. Lukuisat lahopuut tarjoavat elinympäristön tuhansille eliölajeille, jotka osallistuvat hajotukseen ja ravinteiden kiertoon turvaamalla siten metsäluonnon toimintaa. Monimuotoisuuden ylläpitämiseksi lahopuiden säästäminen on avainasemassa, sillä jopa noin 500 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia on riippuvaisia lahopuusta.

”Metsää on onneksi tarkoituksella säästetty vuosikymmenten kuluessa kaikenlaisilta hakkuilta. Nyt Kuuselan Haka saa Luonnonperintösäätiön turvissa jatkaa palautumistaan luonnontilaa kohti”, Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Anneli Jussila iloitsee.

Ketunleivän valkeat kukat koristavat metsän pohjaa alkukesästä. Kuva: Anneli Jussila

Kuuselan Haka – lukuisten lintulajien kotimetsä

Kuuselan Haka tarjoaa erinomaisen asuinsijan ja turvapaikan muun muassa linnuille. Metsän siimeksessä viihtyvät esimerkiksi tali-, kuusi-, töyhtö-, sini- ja hömötiainen kuten myös tiltaltti ja puukiipijä. Alueella on tavattu palokärki, käpytikka, harmaapäätikka ja pyy. Teeret ovat pitäneet soidintaan haan laidalla. Hämärissä on tehty havaintoja viirupöllöstä ja lehtopöllöstä, ja metsän uumenista voi kuulla kehrääjän surinan. Kuuselan Haan maisemissa on nähty haukkojen lisäksi myös merikotkan liitelyä.

Seudulla on niukasti suojeltua metsää. Luonnonperintösäätiön Helmipöllön metsä sijaitsee muutaman kilometrin päässä lännessä maakuntarajan toisella puolella.

Suojellussa metsässä voi vierailla ja retkeillä jokaisenoikeudella ja luontoa kunnioittaen. Suojelualueilla on sallittua liikkua lihasvoimin ja kerätä marjoja sekä ruokasieniä. Kiellettyä on pääsääntöisesti leiriytyminen, tulen tekeminen, kasvien ja kasvinosien poimiminen, eläinten häirintä, maaperän vahingoittaminen sekä moottoriajoneuvoilla ajaminen.

Ikimetsien suojelu on ilmastoteko

Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta merkittävää on se, onko hiili ilmakehässä vai varastoituneena jonnekin muualle, kuten vanhoihin metsiin. Kasvaessaan metsä sitoo hiljalleen hiiltä, joka hakkuun jälkeen vapautuisi nopeasti ilmakehään. Metsän tärkein ilmastovaikutus tuleekin hiilen varastoinnista. Hiilen sidonnan määrä riippuu eniten viherhiukkasten eli yhteyttävien soluelinten määrästä, joita isoissa puissa on moninkertainen määrä pieniin puihin verrattuna. Suomalaiset puut jatkavat kasvuaan jopa vuosisatoja, männyt jopa viisi vuosisataa. Vanhojen metsien suojelu tehostaa siis hiilinieluja.

”Iältään vanhoissa metsissä on sitoutuneena paljon hiiltä. Hakkuiden myötä hiilidioksidi karkaisi ilmakehään lämmittämään sitä, mutta säästäessämme nämä metsät ne pysyvät hiilivarastoina”, Hakkarainen kertoo, ja täsmentää: ”Monimuotoisuuden kannalta nämä vanhat metsät ovat erittäin tärkeitä, mutta toisaalta myös hiilivarastoina ne ovat hyvin arvokkaita. Siinä mielessä ikimetsien suojelu on tärkeä ilmastoteko luontokadon hillitsemisen lisäksi.”

Kuuselan Haka tarjoaa turvapaikan lukuisille eliölajeille. Kuva: Anneli Jussila

Kaksinkertaisessa turvassa

Kuuselan Haka rauhoitetaan luonnonsuojelulajin mukaan. Tämän lisäksi se on Luonnonperintösäätiön omistuksessa. ”Se on ikään kuin kaksinkertaisessa turvassa, sillä Luonnonperintösäätiö takaa näille alueille pysyvän rauhoituksen”, Hakkarainen iloitsee.

Kuuselan Haka -metsäalueen säilymisen turvaa siis sekä luonnonsuojelulaki että säätiölaki. Ikimetsien suojelu on pysyvää, eli ne säilyvät rauhoitettuna turvapaikkana ja elinympäristönä niissä eläville lajeille.