Päästökauppa ja hiilibudjetti ovat siirtyneet poliitikkojen ja yritysten puheenparsista kansalaisten kahvipöytäkeskusteluiden aiheeksi, ja hyvä niin. Aihe nimittäin koskettaa meistä jokaista tavalla tai toisella – valtionjohdon tekemät, päästökauppaa koskevat päätökset vaikuttavat yksilöihin ympäristön, ilmastonmuutoksen ja myös taloudellisten seurausten kautta.
Mitä päästökauppa on?
Päästöoikeuskaupalla tavoitellaan haitallisten päästöjen vähentämistä. Käytännössä päästöoikeudet ovat eräänlaisia ”päästöjen lupalappuja”, joita yritykset ovat velvollisia hankkimaan. Yhdellä päästöoikeudella saa siis tuottaa tietyn määrän päästöjä. Yritysten todennetut päästöt määräävät, kuinka monta päästöoikeutta niiden on vuosittain luovutettava viranomaisille.
Päästökaupan juju on siinä, että näitä oikeuksia lasketaan liikkeelle vain tietty, rajoitettu määrä. Koska jokaisen päästöoikeuden voi käyttää vain kerran, liikkeelle laskettavien oikeuksien kokonaispotti määrittää, kuinka paljon päästöjä syntyy. Tämä määrä vastaa EU:n kulloistakin ilmasto- siis päästövähennystavoitetta, joka asetetaan poliittisella tasolla EU-maiden johtajien ja parlamentaarikkojen toimesta.
Päästöoikeuksia lasketaan liikkeelle huutokaupoilla miltei päivittäin. Huutokauppojen tulot tilitetään jäsenvaltioille ympäristönsuojelutarkoituksiin. Osa yrityksistä saa osan tarvitsemistaan päästöoikeuksista ilmaiseksi kansainvälisen kilpailukykynsä takaamiseksi. Lisäksi päästöoikeuksilla käydään aktiivisesti kauppaa jälkimarkkinoilla. Kaupankäynti ei kuitenkaan vaikuta päästöoikeuksien kokonaismäärään, sillä kenelläkään ei ole mahdollisuutta luoda uusia päästöoikeuksia.
Mikäli yritys onnistuu esimerkiksi uuden teknologian avulla vähentämään päästöjään ennakoitua nopeammin, se voi myydä aiemmin hankkimansa päästöoikeudet jollekin toiselle. Näin muodostuu vilkas markkina, jossa yritykset joutuvat jatkuvasti pohtimaan, onko niiden kannattavampaa ostaa päästöoikeuksia vai vähentää päästöjään aiempaa enemmän.
Päästömarkkinoiden tavoitteena on siis vähentää ympäristön kuormitusta
- rajoittamalla päästöjen kokonaismäärän halutulle tasolle säännöstelemällä päästöoikeuksien tarjontaa
- tekemällä päästöjen vähentämisestä ja vähäpäästöisten ratkaisujen kehittämisestä taloudellisesti kannattavaa
- rahoittaa ilmaston- ja ympäristönsuojelua päästöoikeuksien huutokaupoista saatavilla tuloilla.
EU:n päästökaupan saavutukset ovat selvät. Viidentoista vuoden olemassaolonsa aikana sen kattamien alojen päästöt ovat vähentyneet kolmanneksella ja yksistään sähköntuotannon päästöt ovat puolittuneet. Jos päästökaupan alusta vallinnut kehitys jatkuu, nollapäästöt saavutettaisiin juuri ennen vuotta 2050.
Myös laaja tutkimustieto osoittaa, että päästökaupalla on ollut selvä päästöjä vähentävä ja toisaalta vähäpäästöisiin innovaatioihin kannustava vaikutus.
Mikä on hiilibudjetti ja miten se liittyy päästökauppaan?
Ilmaston lämpeneminen on tarkoitus rajoittaa Pariisin sopimuksen mukaan alle kahteen asteeseen. Ilmastotieteen mukaan ilmaston lämpeneminen johtuu ajan yli kertyvistä päästöistä -- mitä enemmän, sitä korkeammaksi keskilämpötila nousee. Eri lämpenemisen asteille on siis johdettavissa vastaavat päästöjen määrät, joita kutsutaan hiilibudjeteiksi.
Esimerkiksi 1,5 asteen mukainen hiilibudjetti siis kertoo, paljonko hiilidioksidia voidaan päästää ilmakehään ilman, että globaali keskilämpötila todennäköisesti vakiintuu yli 1,5 astetta esiteollisen lämpötilan yläpuolelle. Tulevaisuuden päästöt määrittävät, kauanko hiilibudjettia on jäljellä. Nykypäästöillä 1,5 asteen hiilibudjetti täyttyisi noin kahdeksassa vuodessa.
EU:n päästökauppajärjestelmä on käytännössä kuin hiilibudjetti. Budjetin asettaa päästöoikeuksien kokonaismäärä, joka lasketaan liikkeelle ennalta määrätyssä, vähenevässä tahdissa. Päästökauppajärjestelmä on siis mahdollista asettaa halutun lämpenemistavoitteen mukaiseksi.
Jos päästökauppajärjestelmä toimii, miksi sitä kritisoidaan?
Päästökauppa vähentää kiistatta päästöjä, mutta järjestelmää olisi vielä varaa parantaa. Tätä kirjoitettaessa päästökauppa ei ole vielä 1,5 asteen hiilibudjetin mukainen. Tämä johtuu EU:n laajemmasta ilmastotavoitteesta, jota siis päästökauppa noudattaa. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että uudet 2030- ja 2050 -ilmastotavoitteet saatettaisiin voimaan ja sitä kautta päästökauppaan mahdollisimman pian.
Tiukentamisen lisäksi päästöoikeuskaupassa olisi myös laajennettavaa: se kattaa nykyisellään vain noin 40 prosenttia EU:n kokonaispäästöistä. Mukana on sähkön- ja kaukolämmöntuotanto, suurteollisuus sekä EU:n sisäinen lentoliikenne. Osuus kokonaispäästöistä pienenee jatkuvasti, sillä päästökaupan kattamat yritykset vähentävät päästöjään selvästi muita nopeammin. Ollakseen jatkossakin tärkeä ilmastopolitiikan työkalu, päästökauppa olisi ulotettava muillekin sektoreille, esimerkiksi kiinteistökohtaiseen lämmitykseen ja liikenteeseen.
Päästökauppaoikeuksia liikaa tarjolla suhteessa ilmastotavoitteisiin
Eräs päästömarkkinoiden ja siihen kuuluvan vapaan kaupankäynnin piirteistä on se, että päästöjen vähennys yhdessä paikassa nostaa niiden määrää toisaalla, koska käyttämättömät oikeudet tulevat muiden ostettaviksi. Tilannetta voisi verrata kotisiivoukseen, jossa yhdestä huoneesta imuroidaan pölyt, mutta ne kaadetaan saman tien viereiseen huoneeseen. Sieltä pöly leviää koko asunnon huoneilmaan – kuten päästöt kuormittamaan koko ilmakehäämme.
Välillä järjestelmässä on ollut oikeuksista ylitarjontaa, mikä on tulkinnasta riippuen hyvä tai huono uutinen: se voi kertoa siitä, että yritykset ovat onnistuneet rajoittamaan päästöjään ilmastotavoitteita nopeammin tai toisaalta siitä, että päästöoikeuksia on laskettu markkinoille turhan hövelisti.
Esimerkiksi päästökaupan alkuaikoina järjestelmään hyväksyttiin oikeuksia Euroopan ulkopuolisista päästövähennysprojekteista, mikä on sittemmin lopetettu. Reilun tarjonnan lisäksi vuoden 2008 finanssikriisi runteli päästöoikeuksien kysyntää, mikä johti ylijäämän syntyyn. Ylijäämä vastaa noin yhden vuoden päästöjä.
Ongelma on tiedostettu, ja sen seurauksena liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien kokonaismäärää on ryhdytty rajoittamaan, mikäli järjestelmässä on ylijäämää. Tätä varten perustettiin erityinen Markkinavakausvaranto (MSR), joka alkoi toimia vuonna 2019. Varanto leikkaa vuosittain huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää, mikäli järjestelmässä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä ylittää tietyn rajan – ja toisaalta laskee mahdollisesti varannossa olevia päästöoikeuksia markkinoille, jos kokonaismäärä laskee liian alhaiseksi. Osa varantoon päätyneistä päästöoikeuksista mitätöidään.
Tutkimuksen mukaan MSR toimii hienosti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen syntyneen ylijäämän poistamiseen. Sen vaikutus päästökaupan perustoimintaan on kuitenkin yllättävän pieni muun muassa siksi, että se operoi hitaasti verrattuna kellon ympäri toimiviin markkinoihin. Niinpä esimerkiksi alasajetun hiilivoimalan oikeudet ehtivät vielä toistaiseksi ”vuotaa” muualle.
Tästä syystä Saksa on osoittanut edelläkävijyyttä ja sitoutui mitätöimään päästöoikeuksia, joita vapautuu maan sulkiessa hiilivoimalansa. Tulevaisuus näyttää, seuraavatko muut maat perässä.
Fortum ja päästökauppa
Fortum kannattaa päästökaupan tiukentamista. Pidämme sitä ensisijaisena ja tehokkaimpana tapana vähentää päästöjä, ja toivomme, että päästökauppa laajenisi myös muille sektoreille – niille, joita tuottavat paljon päästöjä, mutta eivät vielä ole velvoitettuja päästöoikeuksien hankkimiseen.
Päästökaupan tiukentuminen
- vähentää koko maapallon ilmastokuormitusta – tavoite, johon olemme sitoutuneet
- tekee jo toimivaksi osoitetusta päästöjen hillintäkeinosta entistäkin tehokkaamman
- hyödyttää taloudellisesti kaltaisiamme energiayhtiöitä, jotka tuottavat energiaa pääasiassa päästöttömästi
- tekee Saksan ratkaisusta yhä houkuttelevamman useammalle valtiolle
- tukee näkemystämme hiilivoiman alasajamisesta: Inkoon voimalaitos on jo purettu, Naantalissa ajetaan tänä kesänä alas kaksi hiiliyksikköä, ja Meri-Porin tuotantolaitos siirretään pian reserviin.
Päästökaupassa jo tehtyjen ja ilmastotavoitteen kiristämisen myötä odotettavissa olevien uudistusten vaikutus kertyneisiin päästöihin on noin 4 gigatonnia hiilidioksidia, joka on enemmän kuin koko EU:n vuosipäästöt (3,9 GtCO2ekv). Mekanismi voi siis olla ällistyttävän tehokas, kun se valjastetaan käyttöön. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä kohti puhtaampaa huomista!
