Psykoterapeutti Pirkka Haanpää Aatos-klinikalta rohkaisee keskustelemaan ilmastonmuutoksesta ymmärrettävästi ja pohtimaan yhteisiä arjen ympäristötekoja lapsen kanssa.
Ilmastonmuutos mietityttää jo pieniä luonnonystäviä
Lasten suhde luontoon on yleensä utelias ja mutkaton. Ötökät ihmetellään antaumuksella, oravan touhuja jaksetaan seurata lähes loputtomasti, ja jokainen vesilätäkkö tai kummallisen muotoinen puu on elämys. Englantilainen tutkimus osoittaa, ettei kiinnostus keskity vain lähiluontoon: lapset miettivät myös ilmastonmuutosta.
Psykoterapeutti Pirkka Haanpää vahvistaa käsityksen. ”Lapset pohtivat usein ajankohtaisia aiheita, joihin he törmäävät aikuisten puheissa ja tiedotusvälineissä. Aikaisemmin lasta saattoivat huolettaa sodat tai ydinaseet, tällä hetkellä pienissä päissä aprikoidaan mm. ympäristön saastumista.”
Ilmastonmuutoksen kohdalla huolta lisää aiheen monimutkaisuus. ”Tuntematon pelottaa. Ilmastonmuutos voi olla lapsen mielessä iso huolenaihe jo pelkästään siksi, että se on epämääräisyydessään vaikea ymmärtää”, Haanpää kertoo, ja jatkaa:
”Ilmastonmuutoksesta sinänsä on ihan aiheellista huolestua – ehkä meidän aikuistenkin pitäisi kantaa aiheesta enemmän huolta. Meillä tosin on etunamme kehittyneempi kyky säädellä tunteitamme ja hahmottaa kokonaisuuksia. Tässä lapsi tarvitsee näihin vielä aikuisen apua.”
Pienikin voi vaikuttaa – toimijuus huojentaa huolta
Jos aihe on omiaan huolestuttamaan lasta, niin olisiko häntä hyvä suojella siltä? ”Ei kokonaan, eikä se ole oikein mahdollistakaan”, Pirkka Haanpää toteaa, ja jatkaa: “Ilmastonmuutokseen liittyvää yleistietoa on myös vastuullista jakaa lapselle.”
Haanpää suosittelee murheiden korostamisen sijaan miettimään, miten ympäristöstä voisi pitää huolta arjessa.
“Lapselle on tärkeää tietää, minkälaisia arvokkaita valintoja yhteisen elinympäristön hyväksi hän voi tehdä. Niihin paneutumalla voi vahvistaa lapsen toimijuuden tunnetta pelkojen ruokkimisen sijasta. Vanhempien esimerkki on tässä kenties vahvin tapa saada viestiä eteenpäin.”
Lapselle ympäristöä huomioiva toiminta voikin olla valtava ilon lähde: mielikuvituksen avulla kierrätetystä pahvitötteröstä ja jugurttipurkista tulee avaruusraketti, ja kävelyretki luontoa tuntevan aikuisen kanssa on aina seikkailu. Pientä tieteilijää saattaa myös kiinnostaa kovasti vaikkapa kierrätysmuovin matka uudeksi tavaraksi.
Jos ilmastonmuutos huolestuttaa perheen aikuisia, ja he keskustelevat aiheesta runsaasti, Haanpää suosittele, että aiheen kanssa käytetään samaa harkintaa kuin muidenkin monimutkaisten ja mahdollisesti huolestuttavien uutisten:
”Lapsen ikä- ja kehitystaso vaikuttavat siihen, millaiselle tiedolle hänen on hyvä altistua. Huoli ilmastonmuutoksesta ei voi olla välittymättä tiedotusvälineistä, mutta lapsen ei tarvitse olla yksityiskohtaisesti perillä uhkakuvista ja niiden vakavuudesta.”
Lapsi ja aikuisten ristiriitaiset näkemykset ilmastonmuutoksesta
Ilmastonmuutos herättää paikoin kiihkeääkin keskustelua, joka rönsyilee koko ilmiön kieltämisestä yksilöiden olemassaolon oikeutuksen pohtimiseen asti. Myös koulujen ympäristökasvatuksessa on 2018 julkaistun väitöstutkimuksen mukaan täydennystarvetta, ja näkökulmat ilmastonmuutokseen voivat vaihdella opettajakohtaisesti.
Miten aikuisten erimielisyydet aiheesta vaikuttavat lapseen?
Pirkka Haanpää haluaa tyynnyttelee aihetta pohtivia vanhempia. ”Koska ristiriitaisuuksia ei maailmassa voi mitenkään välttää, on niitä tärkeä oppia sietämään."
Jos ilmastokeskustelu leimahtaa lähipiirissä, Haanpään ohjeena on suhtautua siihen rauhallisesti.
”Aikuinen voi tukea lasta perustelemalla näkemyksensä lapsen kehitystasoon sopivasti ja ’vastapuolta’ kunnioittaen. Lapsesta tuntuu turvalliselta, että vanhemmilla on omat, suhteellisen vakaat totuutensa asioista, vaikka jotkut muut olisivatkin eri mieltä.”
Miten auttaa pientä murehtijaa?
Mitä huolta sitten voisi ottaa pieniltä hartioilta pois, jos lapsi vaikuttaa ahdistuneelta, kokee iltaisin maailmantuskaa ja käyttää runsaasti aikaa ympäristöasioiden pohtimiseen?
Pirkka Haanpää korostaa läsnäolon merkitystä. ”On tärkeää olla lapsen käytettävissä, kun huolia ilmaantuu. Aikuisen oma suhtautuminen asiaan vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi se lapsen mielessä muodostuu.”
Keskustelua ei Haanpää kannusta huolestuneellekaan lapselle tyrkyttämään väkisin.
”Olisi tärkeää, että lapsi saisi itse säädellä sitä, kuinka paljon ja millä tavalla asioita käsitellään. Tuputtaa ei kannata, mutta jos aikuinen huomaa lapsen jäävän murehtimaan asiaa yksin, on hyvä ottaa asioita esille ja kysyä missä lapsi ajatuksissaan menee.”
”Jos lapsi vaikuttaa huolestuneelta, tai vanhemmat kaipaavat keinoja monimutkaisten aiheiden käsittelyyn, yhteydenottoa johonkin ammattitahoon ei kannata arastella. Usein jo pelkät vanhempien saamat hyvät neuvot saattavat auttaa heitä eteenpäin”, Haanpää rohkaisee.
Lisää luettavaa ympäristökasvatuksesta ja ilmastonmuutoksesta:
Open ilmasto-opas
Ilmastovanhemmat Ry
Ilmasto-opas
