Huonekasvinostalgia vie mukanaan, jos sille antaa pikkusormen. Viime vuosina parrasvaloissa ovat paistatelleet klassikoista mm. jättipeikonlehti, kilpipiilea ja anopinkieli. Nyt on korkea aika päästää estradille lisää vanhanajan ihanuuksia.
Tässä viisi omaleimaista, mutta helposti kasvatettavaa huonekasvia, joiden lehdissä havisee historia!
Nukkatyräkki
Euphorbia leuconeura
Nukkatyräkki on omalaatuisen näköinen tyyppi. Harva kuvailee sitä varsinaisesti kauniiksi, mutta kasvin lystikäs olemus ja erikoinen leviämistapa pitävät sen suomalaisten kukkaruukuissa vuosikymmen toisensa jälkeen.
Nukkatyräkki lennättää siemenensä jopa useiden metrien päähän. Tämän ominaisuutensa ansiosta kasvi on saanut vihjailevia liikanimiä, kuten pahapoika, tuhmapoika ja seksipalmu. Lempinimistään huolimatta nukkatyräkki on kiltti ja vähään tyytyväinen kaveri.
Mistä nukkatyräkkiä saa?
Kuten ylempänä mainittiin, nukkatyräkki lisää itse itseään hämmentävän innokkaasti, ja sen poikasia voikin löytää muiden kasvien ruukuista jopa huoneen toiselta puolen. Jos bongaat jossain nukkatyräkin, on tarjolla tavallisesti myös poikasia – tai ainakin siemeniä – ihan vain kysymällä.
Nukkatyräkkejä näkee toisinaan myös kukkakaupoissa, mutta vielä todennäköisemmin sellaisen saa itselleen esimerkiksi Facebookin viherkasviryhmistä. Kasvia kannattaa kysyä aktiivisesti, sillä harva hoksaa erikseen myydä tai tarjota nukkatyräkinpoikasiaan, vaikka suorastaan hukkuisi niihin.
Näin nukkatyräkki viihtyy
Nukkatyräkki tykkää hiekkaisesta, läpäisevästä mullasta, kuten kaktus- tai kylvömullasta. Mullan saa päästää kuivahtamaan kokonaan kasteluiden välilä. Kastelun aika koittaa viimeistään, kun nukkatyräkki moittii tilannetta riiputtamalla lehtiään.
Kasvupaikka saisi olla valoisa, mutta varjostamaton eteläikkuna ja suora porotus ovat nukkatyräkille liikaa.
Enkelinsiipi eli korallibegonia
Begonia Corallina -ryhmä
Enkelinsiipi eli korallibegonia on todellinen mummolaklassikko, kuten toki begonioista moni muukin. Helposti lisättävä ja sitkeä kasvi siirtyy usein perintönä sukupolvelta toiselle.
Useimpia muita begonioita, kuten pikkubegoniaa ja mukulabegoniaa, kasvatetaan kausittaisesti kukkiensa vuoksi. Enkelinsiiven kohdalla taas pääosassa ovat sen upeat lehdet, joista kasvin nimikin on peräisin: pilkukkaiden lehtien muoto tuo mieleen siiven.
Onnellisen korallibegonian “siipien” pituus voi olla jopa 30 cm, ja koko kasvi kasvaa varsin vauhdikkaasti näyttäväksi.
Mistä enkelinsiipeä saa?
Tätä kasvia on helppoa lisätä pistokkaista: leikataan kasvista pätkä, laitetaan se vesilasiin tai suoraan kosteaan kasvualustaan juurtumaan ja jäädään odottamaan. Paras lisäämisaika on kevät, mutta enkelinsiipi kasvattaa kiltisti juuret myös pimeänä vuodenaikana.
Helpon lisäämisen ansiosta enkelinsiipeä on varsin usein tarjolla huonekasviryhmissä pistokkaina, ja sitä näkee kausittain myös viherkasvikaupoissa.
Näin enkelinsiipi viihtyy
Enkelinsiipeä on hankalaa saada hengiltä, mutta huonolla hoidolla se ränsistyy ja värit laimenevat. Jotta enkelinsiipi ei muuttuisi läpikuultavaksi, hailakaksi “lepakonsiiveksi”, se kaipaa kasvukaudella melko tiheää lannoittamista ja runsasta hajavaloa.
Kastelun suhteen enkelinsiipi ei ole kovin kranttu: pintamulta saa päästä kuivahtamaan ennen seuraavaa kastelukertaa. Suorasta auringonpaahteesta tai syvästä varjosta enkelinsiipi ei pidä.
Jos enkelinsiipi pääsee ränsistymään tai valtaa liikaa alaa, voi kasvin saksia huoleti pistokkaiksi. Leikkely ei enkelinsiipeä juuri hätkähdytä.
Mustanmerenruusu
Achimenes Longiflora -ryhmä
Mustanmerenruusu eli hilkka eli torpankukka on se suloinen, violettikukkainen kasvi, jota lapsena moni ihaili mummonmökin natisevalla lasikuistilla. Onneksi sen kasvattaminen on helppoa ja palkitsevaa myös modernissa kerrostalokodissa!
Mustanmerenruusu on kausikasvi, mikä tarkoittaa, että se lepäilee talvet muina juurimukuloina ja kukoistaa kesällä. Tämä ominaisuus tekee siitä myös mutkattoman kasvatettavan: mustanmerenruusua ei tarvitse talvella paapoa sumuttamalla tai lisävaloa tarjoamalla, kuten monia muita kasveja.
Mistä mustanmerenruusua saa?
Mustanmerenruusua myydään mukuloina, joita saa varsin edullisesti lähes kaikista hyvinvarustelluista kasvi- ja puutarhaliikkeestä. Valmiiksi kasvatettuja mustanmerenruusuja näkee myynnissä vain harvoin.
Mustanmerenruusu lähtee keväällä kasvuun myös latvapistokkaista, mutta mukulat ovat etenkin aloittelijalle helpompi ja vaivattomampi kasvatettava.
Näin mustanmerenruusu viihtyy
Mustanmerenruusun mukulat istutetaan muhevaan multaan muutaman sentin syvyyteen, ja multa pidetään tasaisen kosteana kasvin koko kasvun ajan.
Mustanmerenruusua voi kasvattaa kahdella tapaa:
- Jos haluat tanakan, tuuhean ja pystykasvuisen kasvutavan, leikkaa versot n. 10 cm korkeudelta, kun ne ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa. Älä heitä leikattuja versonkärkiä pois, vaan juurruta myös ne kasvamaan!
- Jos haluat kasvattaa mustanmerenruusua riippuvana amppeli- tai tolppakasvina, älä leikkaa versoja, vaan anna niiden venyä vapaasti roikkuviksi.
Valonsa mustanmerenruusu haluaa epäsuorana hajavalona, ja kärsii suorassa auringonpaisteessa. Lämmöstä se pitää silti kovasti ja suhtautuu penseästi viimaisiin olosuhteisiin.
Etenkin alkukeväästä onkin hyvä varmistaa, ettei mustanmerenruusu saa ikkunanraosta vetoa – tätä voi ehkäistä myös aloittamalla kasvatuksen vasta huhtikuussa.
Syksyllä mustanmerenruusu saatellaan talviunille harventamalla kastelua. Lepotilaan siirtyneet mukulat laitetaan talvehtimaan pimeään, mielellään viileään paikkaan, kunnes keväällä on taas jälleennäkemisen aika!
Isoposliinikukka
Hoya carnosa
Isoposliinikukan kukkien huumaava tuoksu tuntuu tulevan suoraan menneisyydestä: siihen mielleyhdistyvät kaappikellon raksutus, verkkainen tunnelma ja vienosti kilisevät, kultareunaiset kahvikupit.
Köynnöstävän isoposliinikukan voi päästää kiipeilemään versoillaan vapaasti tai tukea sen topakaksi pensaaksi kehikkoon. Vaikka isoposliinikukka kieltäytyisi kukkimasta, ovat sen tummanvihreät lehdet varsin elegantti näky.
Isoposliinikukkaan ihastumisessa piilee kuitenkin eräs vaara: se saattaa houkutella kasvattajansa mukanaan posliinikukkien monipuoliseen maailmaan ja harrastajien yhteisöön.
Mistä isoposliinikukkia saa?
Posliinikukkia on yleisesti tarjolla viherkasvikaupoissa, ja niitä on suhteellisen helppoa lisätä myös latvapistokkaista vesilasissa juurruttamalla. Kysy siis rohkeasti pistokasta, jos bongaat jossakin posliinikukan!
Näin isoposliinikukka viihtyy
Isoposliinikukka sopii hyvin huolimattomalle kastelijalle, sillä se ei loukkaannu kuivahtamisesta. Parhaiten se voi, kun se kastellaan kerralla läpikotaisin ja annetaan mullan sitten kuivua. Ylettömällä kastelulla isoposliinikukan saa menehtymään, vaikka se erittäin sitkeä kasvi onkin.
Varjoakin isoposliinikukka sietää, mutta ei ilman riittävää valon määrää suostu kukkimaan. Onnellisimmillaan isoposliinikukka olisi itä- tai länsi-ikkunan hajavalossa.
Isoposliinikukan ruukku saa olla ahtaanpuoleinen. Tämä ehkäisee multaan jäävää liikaa märkyyttä ja edesauttaa kukkimista. Ruukunvaihdolla voi olla väliä pari- kolmekin vuotta, ja uuden ruukun on hyvä olla vain pari senttiä aikaisempaa laajempi.
Tuoksupelargonit
Pelargonium x fragrans, Pelargonium x graveolens
Tuoksupelargonit eli tuoksupielikit ovat ryhmä pelargoneja, joita kasvatetaan ensisijaisesti tuoksuvien lehtiensä vuoksi. Niiden kukinta on vaatimattomampi kuin kesäkukkina kasvatettavien pelargonien ja ne viihtyvät hyvin huonekasveina.
Tuoksupelargoneilla on varsin pitkä historia: niitä kasvatettiin jo 1800-luvulla sekä vaivaistaloissa että sairaskodeissa “ilmaa puhdistamassa” (lue: peittämässä tunkkaista hajua). Myös säätyläiskodeissa niillä oli paikkansa raikastajina ja hyönteisten karkottajina.
Tavallisimmin tuoksupelargonien lehdistä tavoittaa sitruunaisia, ruusuisia ja minttuisia aromeja. Lehtiä onkin vaikeaa olla hipaisematta aina ohi kävellessään!
Kuivat tuoksupelargonin lehdet voi imuroida, jolloin niiden tuoksu leviää siivotessa muihinkin huoneisiin.
Mistä tuoksupelargoneja saa?
Erilaisia tuoksupelargoneja on kevätkesällä tarjolla viherkasvi- ja puutarhaliikkeissä, ja usein niitä on mahdollista tilata myös alan verkkokaupoista.
Tuoksupelargoneja voi lisätä myös pistokkaasta tai siemenestä, mutta varminta on ostaa valmiiksi juurtunut kasvi, jos sellaisen löytää.
Näin tuoksupelargoni viihtyy
Tuoksupelargoni ei ole hankala kasvatettava, joskin se talvella saattaa valonpuutteessa hiukan ränsistyä.
Tuoksupelargoni pitää tasaisesta kosteudesta, mutta ei pahastu, jos pintamulta kuivahtaa. Seisovaa vettä se ei juurikaan siedä, joten ruukun on hyvä olla aluslautaselle liiat vedet päästävää mallia.
Valosta tuoksupelargoni pitää, ja jos multa pysyy kosteana, kasvi sietää myös paahdetta.
***
Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:
