Vaikka kierrätys olisikin jo kotona arkipäivää, välillä tulee vastaan jätettä, jonka kierrätys ei olekaan ihan itsestään selvää. Jos vaikka maalaa seiniä, mitä maalin jämille pitää tehdä? Tai miten toimia käyttämättömien lääkkeiden kanssa tai minne viedä hajonnut pesukone?

Tiesitkö, että kynsilakkakin on ongelmajätettä? Keräsimme avuksesi tietopaketin, jossa kerrotaan vaarallisesta jätteestä ja sen toimittamisesta turvalliseen loppukäsittelyyn.

Vaarallisen jätteen toimittaminen oikeaan keräyspisteeseen on pieni tärkeä ympäristöteko

Kierrätys on jo monille tuttua – muovit, biojätteet ja lasit sujahtavat helposti oikeisiin jäteastioihin. Mutta entäs kun eteen tuleekin vähän harvinaisempi jäte tai esimerkiksi purkki, jonka kyljessä on varoitusmerkki? Moni kodin arkinen tuote, kuten paristo, muuttuu käytön jälkeen vaaralliseksi jätteeksi. Kun niitä ei saa viedä taloyhtiön roskasäiliöihin, niin minne sitten?

Vaarallinen jäte on erittäin tärkeä tunnistaa ja toimittaa turvalliseen loppukäsittelyyn, sillä se on oleellinen keino vaikuttaa ympäristön tilaan. Kun kuluttaja lajittelee vaarallisen jätteen sille tarkoitettuun, asianmukaiseen keräyspisteeseen, se toimitetaan turvallisesti eteenpäin vaarallisten jätteiden käsittelylaitokseen. Siellä vaarallisista jätteistä tehdään vaarattomia sekä ihmisille että ympäristölle. Käsittelyprosessissa tuotteista otetaan mahdollisuuksien mukaan talteen kaikki ne raaka-aineet, joita voi kierrättää ja käyttää uudelleen.  

Oikeaoppinen kierrätys tukee muutenkin ympäristöä. Esimerkiksi lääkkeiden tai maalien ja liuottimien huuhteleminen vessanpöntöstä kuormittaa jätevesipuhdistamoja, ja vesistöön päästessään jätteet aiheuttavat vaurioita kasveille, eläimille ja luonnon tasapainolle.

Myös varsin tavallisten kosmetiikkatuotteiden jämien,kuten kynsilakan, hajuvesien ja hiusvärien paikka on vaarallisen jätteen keräys. 

Mikä on vaarallista jätettä?

Vaarallisiksi jätteiksi kutsutaan jätteitä, jotka kemiallisen tai muun ominaisuutensa vuoksi voivat aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Kotona tavallisimpia vaarallisia jätteitä ovat muun muassa:

• paristot ja pienakut
• energiansäästölamput ja muut loisteputket  
• lääkkeet, neulat ja ruiskut
• emäksiset pesu- ja puhdistusaineet, kuten konetiskiaine ja uuninpuhdistusaine
• liuottimet kuten tärpätti, tinneri, asetoni, bensiini, polttoöljy ja liuotinpitoiset pesuaineet   
• sammuttimet ja kaasupullot  
• painepakkaukset, kuten aerosolipurkit (silloin kun pakkaus vielä hölskyy tai pihisee) 
• hajuvedet, hiusvärit, permanenttiaineet, kynsilakat ja kynsilakan poistoaineet
• märät maalit, liimat ja lakat 
• torjunta- ja desinfiointiaineet 
• painekyllästetty puu
• elohopeaa sisältävät kuumemittarit 
• vanhat lyijyä sisältävät uudenvuodentinat. 

Mistä vaarallisen jätteen tunnistaa?


Helpointa on tunnistaa ne kemikaaliset vaaralliset jätteet, joiden purkissa tai pakkauksessa on varoitusmerkki. Merkki on punareunainen kärjellään seisova neliö, jossa on vaaran mukainen kuva, kuten liekki tai pääkallo. Merkki löytyy esimerkiksi muotovaahtopullon kyljestä, ja pakkausselosteessa kerrotaan vaaroista, oikeista käyttötavoista ja aerosolipullon kierrätyksestä tai hävittämisestä. Tutustu  kaikkiin kemikaalien varoitusmerkkeihin  ja missä aineissa niitä yleensä käytetään.

Monen muun vaarallisen aineen tunnistaminen voikin olla hankalampaa. Asia kannattaa tarkistaa aina, kun aineen vaarallisuus vähänkin mietityttää. Pulmissa auttaa esimerkiksi  HSY:n jäteopas,  johon voit kirjoittaa jätteen nimen ja opas neuvoo oikeasta kierrätys- tai keräystavasta. 

Esimerkiksi puolillaan oleva kynsilakkapullo sisältää liuotinta ja on siis vaarallista jätettä, mutta tyhjä tai täysin kuivunut kynsilakkapullo on sekajätettä. Sama pätee maalipurkkeihin. Jos esimerkiksi terassi on rakennettu painekyllästetystä puusta, ja uusimisen yhteydessä nämä haitallisia aineita sisältävät terassilaudat onkin vietävä asianmukaiseen, maksulliseen keräyspisteeseen.

Miten vaarallista jätettä säilytetään kotona turvallisesti?


Puhdistusaineet, paristot, maalit, lääkkeet – monien jokapäiväisten tuotteiden säilyttämisessä on oltava tarkkana. Nyrkkisääntönä on, että tuotteet on säilytettävä alkuperäisissä pakkauksissaan, joissa tiedot aineen käsittelystä ja hävittämisestä ovat tallella. Erityisen tärkeää on pitää tuotteet poissa lasten ja lemmikkien ulottuvilta, sillä lasta voi houkuttaa maistaa kivan väristä astianpesukapselia tai suihkutella hiuslakkaa painepullosta.

Loppuun käytetty ja vaaralliseksi jätteeksi muuttunut tuote on hyvä toimittaa keräyspisteeseen mahdollisimman nopeasti, sillä koti ei ole niiden säilytyspaikka. Hävitettäväksi meneviä kemikaaleja ei saa koskaan sekoittaa keskenään.

Poikkeuksen sekoittamissääntöön muodostavat vain maalit. Vajaiden maalipurkkien pohjat, joissa on vesiohenteisia lateksimaaleja sekä liuoteohenteisia alkydi- ja öljymaaleja, voi kaataa yhteen purkkiin ja viedä sen vaarallisen jätteen keräyspaikkaan. Tyhjät maalipurkit kierrätetään metallijätteeseen.

Miten vaarallinen jäte lajitellaan?

Useimmat vaaralliset jätteet voi viedä oman kuntasi jäteasemille, vaarallisten jätteiden kiertävään keräykseen tai keräyspisteille. Lähin vastaanottopiste löytyy  kierratys.info - sivulta. Isommissa kaupungeissa vaarallisen jätteen keräyspisteitä on suurien markettien tai huoltamoiden pihassa tai parkkihallin lähettyvillä, jotta kierrätys sujuisi helposti muiden asioiden ohessa.

Vaarallisen jätteen kierrätys on maksutonta, poikkeuksena esimerkiksi kyllästetyn puun ja jäteöljyn vastaanotto. Nämä on hyvä tarkistaa etukäteen oman kunnan jäteasemalta.

Lääkkeet, neulat ja ruiskut viedään apteekkiin

Tarpeettomat ja vanhentuneet lääkkeet voi viedä takaisin apteekkiin. Pidä lääkkeet omissa pakkauksissaan, kartonkipakkausta lukuunottamatta, ja pakkaa kaikki läpinäkyvään pussiin. Neulat ja ruiskut pakataan läpäisemättömään pakkaukseen, esimerkiksi tyhjään mehupulloon tai kannelliseen muoviastiaan. Pidä elohopeinen kuumemittari erillään muusta apteekkiin menevästä vaarallisesta jätteestä. Digitaalinen kuumemittari on sähkö- ja elektroniikkaromua, ja sen voi palauttaa vaikka lähimpään kodinkoneliikkeeseen.

Sähkö- ja elektroniikkaromulle (SER) on useita keräyspisteitä

Kun jääkaappi tai läppäri tulee tiensä päähän, se on kierrätettävä. Vaikka sähkölaitteet voivat sisältää vaarallisia aineita, niillä on oma kierrätysprosessinsa. Suurin osa sähkö- ja elektroniikkalaitteita myyvistä liikkeistä ja isoista marketeista myös ottaa näitä laitteita vastaan. Pienimmät laitteet (alle 25 cm) voi yleensä palauttaa liikkeen kierrätykseen ilman ostovelvoitetta. Isoimmat voidaan ottaa vastaa, kun ostat liikkeestä uuden vastaavan laitteen. 

Lisäksi SER-romulle on omat maksuttomat sähkö- ja elektroniikkaromun keräyspisteet, jotka löydät  kierratys.info-sivulta. Suurimmissa kaupungeissa kiertävät vuosittain SER-romun keräysautot, jolloin autottomankin on helpompi päästä vaikka vanhasta tietokonenäytöstä eroon. Googlettamalla löytyy myös paikallisia yrityksiä, joilta voi tilata maksullisen kotinoudon SER-romulle.

Erilaiset lamput kierrätetään eri tavoin

Lamppujen kierrätyksessä on hyvä olla tarkkana. Halogeeni- ja hehkulamput saa laittaa sekajätteeseen. Energiansäästölamput ja alle 25 cm pitkät loisteputket voi sen sijaan palauttaa kodinkoneliikkeisiin, isoihin marketteihin, SER-keräyspisteisiin tai vaarallisen jätteen keräykseen. Kuitenkin yli 25 cm loisteputket ja rikkoontuneet lamput viedään aina vaarallisen jätteen keräykseen.

Paristot ja pienakut voi palauttaa vaikka kioskiin

Paristot ja pienet akut kannattaa tulipaloriskin vuoksi heti teipata, kun irrotat ne sähkölaitteesta. Voit kierrättää paristot ja pienakut jokaisessa niitä myyvässä kaupassa tai kioskissa. Kierrätys kannattaa, sillä yli puolet paristojen ja akkujen sisältämistä raaka-aineista voidaan uudelleenkäyttää teollisuudessa.

Miten vaarallisen jätteen määrää voisi vähentää?

Jos jätteen määrä ahdistaa, niin sitä voi omassa elämässään yrittää vähentää. Tarvitseeko todella uutta tavaraa, joka myöhemmin muuttuu vaaralliseksi jätteeksi? Voiko kodinkoneen vielä korjata? Voiko jäljelle jääneen tuotteen, esimerkiksi maalin, antaa eteenpäin? 

Valinnoista on kyse myös kodin puhdistusaineissa, joista useat sisältävät järeitä ympäristöä kuormittavia kemikaaleja. Siksi kannattaakin suosia biohajoavia pesuaineita. Yhtä lailla monet isoäitiemme käyttämät luonnollisemmat siivousaineet toimivat yhtä hyvin!  Monet DIY-siivousaineet löytyvät myös omasta keittiöstä.

Lue myös:

Kierrätyksen ABC – ohjeet arkiseen kierrätykseen

Muovin kierrätys – näillä ohjeilla onnistut

Kesytä kodin kierrätyskaaos näillä vinkeillä!

Mistä tunnet sä biohajoavan pesuaineen?
Ekologiset DIY-siivousaineet omasta löytyvät keittiöstä

Ekologinen DIY-kosmetiikka syntyy yksinkertaisista ainesosista